Tavoitteena ihmisarvoinen elämä
Tulo- ja hyvinvointierojen kärjistäminen äärimmilleen johtaa väistämättä ongelmiin. Suuriin ongelmiin. Vuoden 1918 sisällisota todistaa sen karmeimmalla mahdollisella tavalla.
Olemme täällä muistamassa ja kunnioittamassa ihmisiä, jotka kuolivat aatteensa ja tavoitteidensa puolesta. Mitä ne tavoitteet olivat? Esimerkiksi kahdeksan tunnin työpäivä – torppareiden eli vuokraviljelijöiden vapauttaminen – lapsityövoiman rajoittaminen tehtaissa. Lyhyesti sanottuna ihmisarvoinen elämä.
Tuntuu hyytävältä ajatella, että nuo asiat, jotka ovat meille nykyään itsestäänselvyyksiä, vaativat ihmishenkiä toteutuakseen. Monet punaisten tavoitteet nimittäin toteutuivat lainsäädännöllä pian sisällissodan jälkeisinä vuosina, vaikka he kapinan hävisivätkin.
Vaillejäämisen ja muutoksen pelko
Lähempänä menneisyydessä tulo- ja varallisuuserojen räikeästä kärjistämisestä on esimerkkinä 1990-luvun lama. Olin itse silloin nuori opiskelija ja muistan tuon ajan hyvin. Suurtyöttömyyden, mielenosoitukset ja tyhjät liiketilat, jotka kirpputorit, kaljakuppilat ja kotiviiniliikkeet pian valtasivat. Ihmiset joutuivat valtaviin velkoihin, tekivät konkursseja ja itsemurhia.
Silloinen Suomen hallitus pahensi lamaa ns. säästämällä itsensä hengiltä. Ei elvyttänyt esimerkiksi julkisella rakentamisella, vaan sen sijaan leikkasi asumistukia, heikensi työttömyysturvaa, karsi mielenterveystyöstä ja koulutuksesta. Kuulostaako tutulta?
Pitkittyneen syvän laman seuraukset olivat hurjat. Tutkimusten mukaan 90-luvulla lapsuuttaan elänyt sukupolvi kärsii meitä muita enemmän mielenterveys- ja päihdeongelmista. Osa 90-luvun työttömistä ei päässyt enää koskaan takaisin työelämään, vaan he syrjäytyivät tai heidät syrjäytettiin lopullisesti. Me akateemisesti koulutetut naiset jouduimme pätkätyökierteeseen. Parhaiten pärjäsivät pankit. Siis ne pankit, jotka meidän veronmaksajien rahoilla päätettiin pelastaa.
On suoraan sanoen aivan käsittämättömän pölkkypäistä, että nykyinen Orpon oikeistohallitus kovaa vauhtia toistaa 90-luvun virheitä. Se ei ole ottanut niistä opikseen. Ehkä se ei haluakaan. Onhan ministeri Purra sanonut, että empatia ei kuulu politiikkaan.
Omasta mielestäni empatia kuuluu kaikkialle. Ajattelen, että me vasemmistolaiset teemme virheen, jos demonisoimme esimerkiksi persujen äänestäjät. Ei pidä ymmärtää väärin. En hyväksy millään lailla fasismia, joka on persuuden ja äärioikeistolaisuuden kovaa ydintä. Persujen johtoporukka on arvomaailmaltaan selkeän ja vastenmielisen fasistista, siitä ei ole epäilystä.
Mutta onko persuja joskus äänestänyt ihminen loppuelämäksi pilalla? Sitä en usko. Uskon, että persujen kannatuksen taustalla on paljon muutoksen pelkoa, osattomuuden tunnetta, kokemusta siitä, että joku – varmaankin maahanmuuttaja – on syönyt minun kakunpalani.
Kyvyttömyyttä nähdä maailma positiivisemmin: pelkoa siitä, että kun naisten, ei-valkoihoisten ja seksuaalivähemmistöjen asema paranee, se on pois valkoisilta heteromiehiltä. Ei ole. Maailma on silloin reilumpi meille kaikille.
Ehkä meidän vasemmistolaisten tehtävä onkin opetella paremmin perustelemaan myös persuja äänestäneelle ihmiselle, miksi Vasemmisto on vaihtoehto. Miksi on fiksumpaa katsoa tulevaisuuteen kuin peruuttaa 1950-luvulle.
Muutos on mahdollinen – vaihtoehto on Vasemmisto
Itse en olisi valmis tarttumaan aseeseen aatteeni ja maailmankatsomukseni puolustamiseksi. Mielestäni aseet eivät ratkaise ongelmia, vaan pahentavat niitä. Aseet eivät lisää turvallisuutta, vaan vähentävät sitä.
Oma maailmankatsomukseni on väkivallaton ja moniarvoinen. Haluan puolustaa kaikkien ihmisoikeuksia, en vain harvojen. Nykyään meillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet ajaa asioitamme väkivallattomasti ja demokraattisesti kuin reilut sata vuotta sitten. Näin on, koska poliittisten oikeuksien puolesta on kamppailtu ja pidetty meteliä.
Ajattelen, että meidän vasemmistolaisten tärkein tehtävä näinä ankeina aikoina on toivon ylläpitäminen. Muutos on mahdollinen ja vaihtoehto on olemassa. Talous ei kasva leikkaamalla ja vaihtoehto on Vasemmisto. Sen osoitti myös Li Anderssonin murskavoitto viime kesän EU-vaaleissa. Li ei tällä tietoa ole ehdolla ensi keväänä Kangasalla, mutta meillä on paljon muita hyviä ehdokkaita äänestettäväksi.
Puhe: Heli Kivimäki