Työväenliike kansanvallan ja oikeuden puolesta
Jorma Mäntylä
Hyvät ystävät ja toverit.
Elämme poikkeuksellista aikaa kokoontuessamme tänään Kangasalan vuonna 1918 kaatuneiden punaisten muistomerkillä. Vihapuhe, vastakkainasettelu ja sodan lietsonta ovat muuttuneet normaaliksi suomalaisessa julkisuudessa. Jos tämä jatkuu vielä pitkään, on vaara sanojen muuttumisesta teoiksi. Lehdistön vihakirjoittelu edesauttoi sisällissodan puhkeamista vuonna 1918. Vaarallinen käänne tapahtui kevätkesällä 1917, kun alettiin pystyttää järjestyskaarteja. Niistä tuli syksyn mittaan kymmenien tuhansien miesten aseellisia joukkoja, jotka nimettiin punakaarteiksi ja suojeluskunniksi.
Kohtalon vuosien 1917–1918 tapahtumia on mielenkiintoista verrata Suomen Kansanvaltuuskunnan ehdotukseen Suomen valtiosäännöksi. Sitä esitettiin 23. päivänä helmikuuta 1918 Työväen Pääneuvostolle tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi yleisessä kansanäänestyksessä. Punaisen Suomen valtiosääntöluonnos oli hämmästyttävän sovitteleva, rauhanomainen ja perussisällöltään klassisen liberalismin hengen mukainen.
Kansanvaltuuskunnan ehdotus Suomen valtiosäännöksi perustui sekatalouteen, monipuoluedemokratiaan, lehdistönvapauteen, valtioiden väliseen rauhanomaiseen yhteistyöhön ja vapaakauppaan.
Johdantoluvussa todettiin sovittelevasti: ”Ainoastaan nopeasti alkava kansanvaltainen edistys voi nopeasti korjata taistelun hävitykset ja luoda haavat umpeen.”
Luvun 1 § 9 asettui sekatalouden kannalle: ”Valtiolla ja muilla julkisilla yhdyskunnilla on oikeus hankkia omaisuutta ja ryhtyä tai ottaa osaa taloudellisiin yrityksiin.”
Luvun 1 § 8: ”Kaikilla olkoon oikeus edeltäpäin lupaa hankkimatta pitää kokouksia ja perustaa yhdistyksiä.”
Luvun 1 § 7: ”Jokaisella olkoon sanan vapaus sekä oikeus kirjallisen ja kuvallisen esityksen painosta julkaisemiseen kenenkään sitä ennakolta estämättä.”
Samassa luvussa esitettiin kuolemanrangaistuksen poistamista 21 vuotta ennen kuin se tapahtui Suomessa 1949.
Luvun 1 § 11 totesi: ”Kaikki julkisen vallan ase- ja järjestysvoima olkoon siviilihallinnon alainen, jota sotilashallinnolla tai sotaoikeudella älköön syrjäytettäkö tai korvattako. Julkisen vallan ase- ja järjestysvoima älköön sekaantuko työriitaisuuksiin. Yksityispoliisin toiminta on kielletty.”
Kansanvaltuuskunnan perustuslakiluonnoksen toisen luvun § 33 puolusti vapaakauppaa: ”Tullien määräämisessä ja niistä toisten valtioiden kanssa sopimuksia tehtäessä pidettäköön periaatteena, että kansan yleisesti tarvitsemat kulutustavarat mikäli mahdollista tulevat joko tullivapaiksi tahi entisten tullien alennuksista osallisiksi, sekä niinikään tärkeimpäin kotimaisten teollisuudenhaaralla ja maatalouden tuotantoaan varten tarvitsemat aineet ja välineet pääsevät mahdollisimman alhaisilla tullimäärillä tahi tullivapaasti maahan.”
Tänään tiedämme, että monet Kansanvaltuuskunnan valtiosäännön periaatteet sittemmin toteutuivat vuoden 1919 hallitusmuodossa. Tuli myös taka-askelia. Kansanvaltainen edistys ei toteutunut vuoden 1918 jälkeisessä valkoisessa Suomessa. Vihan ja vastakkainasettelun lietsonta huipentui 1930-luvulla, ja se edesauttoi taas sotien puhkeamista. Suomessa on 2000-luvulla pelottavan samaa kuin 1930-luvulla. Jotkut haaveilevat avoimesti suojeluskuntien palauttamisesta ja lakkojen murtamisesta. Suomen talouden taantuminen ja valtion velkaantuminen johtuu mielettömiin paisuneesta asevarustelusta ja kauppapakotteista, rajojen sulkemisesta ja piikkilanka-aitojen pystyttämisestä. Ne tuntuvat myös Kangasalla.
Hyvät ystävät ja toverit.
Kansanvaltuuskunnan liberaali valtiosääntö oli aikaansa edellä. Se kelpaisi yhä modernin demokraattisen valtion perustuslaiksi. Kunnioitamme vuonna 1918 kansanvallan ja oikeuden puolesta henkensä uhranneita työläistovereita laskemalla seppeleen heidän haudalleen.