Onko meillä tulevaisuudessa varaa hyvinvointivaltioon?
Anna Kontula huomautti heti kärkeen, että fossiilisiin polttoaineisiin nojaava hyvinvointimme ei voi tässä muodossa jatkua. Ei ainakaan jos haluamme, että hyvinvointi jakautuu tasaisemmin koko maapallolla. Laura Meriluodon mielestä hyvinvointivaltion ihanne pitää kuitenkin säilyttää, vaikka joudumme varmasti muuttamaan elintapojamme paljonkin.
Li Anderssonin mukaan iso ongelma on se, että niin suuri osa talousjärjestelmästä on demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Tämä vaikeuttaa ja hidastaa hyvinvointivaltion idean levittämistä laajemmalle. Kaikki kolme olivat yhtä mieltä siitä, että kyse on arvovalinnoista. On poliittinen kysymys, mihin haluamme yhteisiä varojamme käyttää.
Keskustelijat muistuttivat, että valtion velkaa ja talouden alijäämäisyyttä ei tulisi liikaa pelätä, niiden kanssa on pystytty elämään. Andersson kertoi, että EU:ssa tavoitellaan yritysverotukselle tiettyä vähimmäistasoa kansainvälisesti, mutta hanke etenee hitaasti. Oikeudenmukaisempi verotus auttaisi kattamaan hyvinvoinnin kustannuksia.
Miten parantaa hyvinvointialueiden toimintaa?
Kun pohdittiin, miten hyvinvointialueiden tilannetta voisi helpottaa, Andersson ehdotti yhtenä keinona alueiden ajamista pelättyyn valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn. Näin palvelujen rahoittaja, eli valtio, joutuisi kohtaamaan tosiasian: hyvinvointialueiden rahat eivät tällä hetkellä riitä lakisääteisiin palveluihin. Myös kattohinta vuokratyövoimalle ja lisäaika budjetin alijäämän kattamiseen auttaisi alueita tuottamaan riittävät sote-palvelut.
Anna Kontula halusi dataa päätöksenteon tueksi ja näki suurena ongelmana sen, että ei ole tehty selvityksiä siitä, kuinka ihmiset ylipäänsä pääsevät tarvitsemiinsa palveluihin. Anderssonin mielestä sote-alueet on pakotettu paniikinomaiseen palvelujen alasajamiseen ilman, että on selvitetty, onko toimenpiteillä oikeasti säästetty rahaa. Tästä yhtenä esimerkkinä kallis taksiralli kauemmas kuntakeskuksiin, jos lähiterveysasema on suljettu tai sen palveluja on supistettu. Laura Meriluoto arvioi, että julkisia hyvinvointipalveluja ajetaan tarkoituksellisesti alas, jotta rahaa saadaan siirrettyä yksityisille sote-alan yrityksille.
Tee edes yksi pieni asia parempaan suuntaan
Yleisöstä vahvistettiin, että ainakin Luopioisissa palvelut ovat karanneet kauemmaksi kuntakeskukseen, eikä ole selvitetty, mikä on ollut tosiallinen säästö tai onko sitä syntynyt lainkaan. Kodinhoidon ammattilaisen kokemus on, että lisääntynyt digitalisaatio ei ole korvannut ”oikeiden”, ihmisen tekemien palvelujen tarvetta – lääkeautomaatti ei auta ketään vessaan.
Eräs kuulijoista pohti, onko Suomen ja Venäjän raja nyt lopullisesti vihollisraja ja kauppasuhteet menetetty. Li Andersson muistutti, että syypää tilanteeseen on nykyisen Venäjän johto ja meidän kannattaisi miettiä, kuinka voimme tukea venäläistä oppositiota, joka on hajallaan ulkomailla. Hän myös totesi, että aiemman kaltaisesta erittäin kustannustehokkaasta puolustuksesta on siirrytty malliin, jossa puolustukseen syydetään yhä enemmän rahaa. On selvää, ettei puolustusmenoja voi kasvattaa loputtomasti ilman, että se on pois hyvinvointivaltion ylläpitämisestä.
Mietimme lopuksi, kuinka kannustaa toisiamme jatkamaan vasemmistolaista vaikuttamistyötä kaikista haasteista huolimatta. Li Andersson kertoi positiivisen esimerkin, kuinka tämän kesän Budapestin pridekulkue kasvoi valtavaksi Orbanin äärioikeistolaisen hallituksen vastaiseksi protestiksi, johon osallistui myös monia meppejä eri puolueista. Anna Kontula totesi, ettei maailma koskaan ole on/off, vaan aina voi tehdä edes yhden pienen asian parempaan suuntaan. Laura Meriluoto muistutti, että viimeistään puolentoista vuoden päästä pääsee äänestämään eduskuntavaaleissa parempaa hallituspohjaa.